Megafauna on käsite, mikä on aina inspiroinut minua.
Kuvakollaasin (tuo yksi alla oleva kuva) kuvat on kaapattu löytämistäni tiedeartikkeleista. Olen taas levitellyt pöydälle omia kuvituksiani, näkemyksiäni muinaisten eläinten ulkonäöstä. Monista jo sukupuuttoon kuolleista eläinlajeista on jäljellä näet enää vain luurankoja tai niiden osia. Emme voi tietää niiden turkkien kuviointeja ja värejä, vaan koettaa aavistella niitä - tosin ikiroudasta löytyy joitakin aivan kokonaisina säilyneitä yksilöitä. Mieltäni kiehtoo sellainen ajatus että koska ne ovat muistuttaneet nykyisiä nisäkkäitä niin paljon, myös niiden käytös on ollut hyvin pitkälle vastaavanlaista.
Millaisia kuvia saisikaan aikaan telmivistä sapelihammaskissan pennuista, iloisena riehuvasta villasarvikuonon poikasesta tai veden rajassa leikkivästä mammutin poikasesta. Haluan alkaa jatkossa kaivaa esiin näkymiä, mitä on vähemmän kuvattu. - Yleensä lähestymistapa megafaunaa esittävissä kuvissa on se hyökkääminen, raatelu, tms. hirvittävien tilanteiden kuvailu. Nehän ovat olleet vain murto-osa eläinten ajanvietossa. Ne ovat laiskotelleet, kompuroineet, nukkuneet, peuhanneet ja osoittaneet toisilleen lämpimiä huomionosoituksia. Näiden eläinten jäljille lähtö lienee yksi pieni elämäntyö. 🐾
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti