Yksityiskohtia maalauksesta "Olof Tawast", 2015

Teossarjasta "Potretteja". Esivanhempien muotokuvamaalauksia. Katsokaa, miten pölyhiukkaset ovat asettuneet kankaalle kuin tähdet taivaalle...

Kuvittajan kotiaresti-päiväkirjaa - ja Punahilkka

Tai karanteeniako tämä on... Olin vähän liiterillä pinoamassa puita, sitten menin puutarhaan ihastelemaan sen hoitamattomuutta. Kaikki on tuolla minun Japanissa ihan rempallaan. Siirtelin sitten hajamielisenä rikkinäisiä, rautaisia puutarhakalusteita edestakaisin, kunnes aurinko tuntui porottavan pään sisään - ja muistin otsoniaukkouutiset. Nyt on UV-säteily hyvin voimakasta.
Sisälläkin löytyi jotain puuhaa, vaikkakin pyykkikoneen napsauttaminen päälle oli jo niin uuvuttavaa, että alettiin äsken Davy Jonesin kanssa vähän päiväunille.

Instagramissa muistelin Punahilkka-sadun historiaa, joten kerrattakoon se täälläkin:

 "Joko olet lukenut tarinan Punahilkasta? Alunperin tarina oli varoittava kertomus lapsille pefofiileistä, ystävällisistä herrasmiehistä, joilla oli pedon sydän. Vanhimmissa tunnetuissa versioissa tällainen henkilö vaani Punahilkkaa, vei tyttösen kotiinsa ja raiskasi. Tarinaa pidettiin myöhemmin liian siveettömänä ja herrasmiehen korvasi metsän susi.
Kirjoitinkin siksi satukokoelmateokseeni "Olipa kerran..." sellaisen susihahmon, jolla on herrasmiehen hattu ja viitta, jotta sadun alkuperäinen pedon ihmismäisyys tulisi esiin. "