Kylläpä odottaminen tuntui kämäseltä, mutta nyt kirjat viimein näkevät päivänvalon! Ensimmäiseksi tarkistin ovatko kaikki kuvat oikein päin. Olivathan ne. Mutta sitä painovirhepaholaista en halua nähdä, joten en pysty lukemaan tekstejä ennenkuin pitkän ajan päästä. En ikinä pysty kuvittamistani teoksista lukemaan tekstejä heti kirjan tultua markkinoille. Melkein aina (!!!) löytyy joku ihan älyttömän höhlä virhe jostakin. Kaikkein pahin oli kyllä eräässä lasten laulukirjassa; kaikkien tekijöiden nimet olivat jääneet pois etukannesta ja ainakin viisi silmäparia oli tarkistanut koko kirjan sisällön ennen painoa...
No, ei niihin yleensä kukaan takerru, mutta kyllähän ne tekijää aina hatuttavat ja potuttavat. =)
Kirjoitin kaikki viisitoista satua viikossa, minulla oli pää niin täynnä visioita että se ihan pursusi yli. En meinannut ehtiä kirjoittaa niin nopeasti kuin ajatukseni juoksi. Nämä sadut ovat eläneet päässäni lapsuudesta alkaen.
Satuluettelossani oli alunperin kahdeksantoista... vai yhdeksäntoista satua, mutta osa karsiutui pois sillä kirjasta olisi tullut liian paksu. Olisin kyllä hyvin jaksanut kaikki lörpötellä, ei se ollut itsestäni kiinni. ...tietenkin tuo alkuperäinen luettelo lipsahti markkinointiin, vaikka ei ollut tarkoitus. Sitä on yritetty korjata ja päivittää, mutta ihan todellinen satuluettelo ei ole ehtinyt vielä kaikkialle. Pois jäivät mm. Kultakutri ja kolme karhua, Hannu ja Reetta sekä Lumikuningatar.
Kirjasta löytyvät siis:
Lumikki ja seitsemän kääpiötä
Saapasjalkakissa
Kalastaja ja hänen vaimonsa
Kaunotar ja hirviö
Ruma ankanpoikanen
Sammakkoprinssi
Pinokkio
Prinsessa Ruusunen
Punahilkka
Bremenin kaupungin musikantit
Tuhkimo
Keisarin uudet vaatteet
Prinsessa ja herne
Mehiläiskuningatar
Pieni merenneito
Satukirjan kuvituksia varten tehtyjä alkuperäisiä luonnoksia laitan kansioon ja vien ne nähtäville pieneen kuvitusnäyttelyyni Hämeenlinnaan kesäksi. Näyttelyyn laitan esille kuvia teoksesta "Suomen myyttiset eläimet", "Moksun paja" ja "Moksu ja Avaruus-Osmo".
Olen kyllä vähän tuuminut, että pitäisikö näitä klassikkosatujen kuvituksiakin ripustaa esille jossain vaiheessa, mutta saa nyt nähdä miten käy. Näyttelyn kasaaminen on aina työläs homma, enkä koskaan myy originaalipiirroksiani näyttelyn yhteydessä joten semmoisen pitäminen tietää aina vaivannäön lisäksi myös menoja. Mutta näyttelyn avulla saa kosketusta lukijoihin ja kaikki palaute on aina kehittävää ja yleensä innostavaa. Trubaduurikin tykkää jos hänellä on yksikin kuuntelija. Ei se yleisön määrä, vaan vuorovaikutuksen tunne oman luomistyönsä äärellä.
