Black Lipstick Upsidedown

Mietin, kuinka lukisin tänne ääneen runojani. Jostakin syystä sisäinen lepakkoni piti siitä enemmän, että olin kuvassa väärinpäin.

 

Silloin keskityn enemmän sanojen sisältöön? Mutta, ehkä kokeilen vielä myös oikeinpäin lukemista. Valaistus ja sepia sävy tuntuvat myös rauhoittavilta.... jatkan miettimistä, sillä en aio lukea runoja ääneen toiseen kertaan. (...siis kun saan ne "onnistuneesti" videolle tallennettua, vielä ei ole mennyt mikään onnistuneesti.)

Hevonen

 ...kuvituksissani...

....

Pollen joutuu piirtämään kohtalaisen usein. Tässä joitakin kuvia, jotka nyt äkkiseltään kirjahyllyn kätköistä löytyivät.
 (mm. Musikantti 1-2, Suomalaiset taruolennot, Olipa kerran... rakastetuimmat satuklassikot, Tonttu Toljanteri ja joulupukin uudet vaatteet, Suomen myyttiset eläimet)

Kesken jääneitä maalauksia...

Voi jumpe, saankohan näitä ikinä tehtyä valmiiksi?

Rembrandt fanitusta

Rembrandt van Rijn teki ihanan syviä, täyteläisiä, aromikkaita varjostuksia maalauksiinsa, ja niissä oli juuri sopivasti valonlähdettä paljastamaan maailman, minkä hän näki. En ole koskaan mähnyt livenä hänen töitään, vain valokuvia, mutta silmät ummistaessani koen tuntevani maalausten syvyyden siveltimien vedoissa. Se on kuin saisi maistaa suklaakonvehteja pitkällisen terveyskuurin jälkeen... (henkilökohtainen tuntemus, raikkaat vihreät kasvikset eivät ole erityistä herkkuani, suklaa on).

Laitan tähän lähikuvia omasta rembrandtistani nimeltä "Catharina de la Motte", versioni Rembrandtin maalauksesta Agathe Bas". Se on osa maalaussarjaani työnimeltä Potretteja. Poimin nimiä sukupuustani ja maalaan vapaamuotoisia hahmokuvia esivanhemmistani. Catharina de la Motte oli isoäitini isoisoisoiso...isoäiti, joka kuoli vuonna 1700. Mutta hän oli myös isoisäni esivanhempi! Mummo ja pappa eivät koskaan tienneet olevansa sukua keskenään.

Öljyvärimaalauksiani menossa näytille Hämeenlinnaan

Pitäisi tehdä pieni työhuoneremontti. Koska tilaa tuntuu olevan vähän, vien suurissa pussiloissaan laiskottelevia öljyväritöitäni viikon päästä Hämeenlinnaan Cafe Hoffin seinille. Samalla puran sieltä pois kirjankuvitusnäyttelyni. Vaihtelu varmaan virkistää tuon kahvion asiakkaita, ja minä saan tehdä pikku remonttini tyhjemmässä huoneessa. 🎨

Muinaisten eläinten jäljillä

Megafauna on käsite, mikä on aina inspiroinut minua.

Kuvakollaasin (tuo yksi alla oleva kuva) kuvat on kaapattu löytämistäni tiedeartikkeleista. Olen taas levitellyt pöydälle omia kuvituksiani, näkemyksiäni muinaisten eläinten ulkonäöstä. Monista jo sukupuuttoon kuolleista eläinlajeista on jäljellä näet enää vain luurankoja tai niiden osia. Emme voi tietää niiden turkkien kuviointeja ja värejä, vaan koettaa aavistella niitä - tosin ikiroudasta löytyy joitakin aivan kokonaisina säilyneitä yksilöitä. Mieltäni kiehtoo sellainen ajatus että koska ne ovat muistuttaneet nykyisiä nisäkkäitä niin paljon, myös niiden käytös on ollut hyvin pitkälle vastaavanlaista.

Millaisia kuvia saisikaan aikaan telmivistä sapelihammaskissan pennuista, iloisena riehuvasta villasarvikuonon poikasesta tai veden rajassa leikkivästä mammutin poikasesta. Haluan alkaa jatkossa kaivaa esiin näkymiä, mitä on vähemmän kuvattu. - Yleensä lähestymistapa megafaunaa esittävissä kuvissa on se hyökkääminen, raatelu, tms. hirvittävien tilanteiden kuvailu. Nehän ovat olleet vain murto-osa eläinten ajanvietossa. Ne ovat laiskotelleet, kompuroineet, nukkuneet, peuhanneet ja osoittaneet toisilleen lämpimiä huomionosoituksia. Näiden eläinten jäljille lähtö lienee yksi pieni elämäntyö. 🐾