Öljyvärit on niin hevvii

Maanantaina Catharina de la Motte maalaukseni palaa takaisin kotiin... Se on humputellut Hämeenlinnassa Cafe Hoffissa koko syksyn. Sehän on siis väärennökseni Rembrandtin öljymaalauksesta "Agatha Bas".

Runovideoita - bloopers

...vaikka yritystä oli, runonlausunnasta ei meinannut tulla tänään mitään...

Dreams of The Sun´s Mistress


Lovemaking of the higher spirits
breaks the spine of the black night
and forces the stars keep quiet. 

....The depraved pole dance of the northern lights,
scares the wind and makes the sun drool
.......Hear the abandoned rainbows crying together with the widows,
all the wolves howling after the delicious tint of flesh above the glacier.

The air forgets to move,
the earth stops breathing,
until the dawning day tells them
to wake up from death,
which is just a moment lost in dreams.

 S

Kuvapäiväkirjaa

Leikittiin eilen metsässä, #Mynttyiita ja minä. 

 

Oonko metsätonttunen, 

haltia vai keijukainen, 

shamaani vai maahinen,

noita vaiko vain maalainen,

tietäisikö ken, siihen vastauksen

- kas tuolta saapuu menninkäinen

pieni mutta tietäväinen...

"Oot metsäläinen,

askeleesi kertoo sen,

nenäs pystynykkyräinen

kielii oot myös himpun verran

 ...meikäläinen.."

 Siispä ihme liene ei,

mun polku tänne metsään vei,

oon aatelia metsäläisten,

noukka vaikk on menninkäisten

Velhot, peikot, mörököllit,

kummituiset, paksuluiset,

kääpäläiset, änkyräiset

mua väistäkää

tai saatte kuulla

uudelleen

rallatuksein tään...

Tättärättärää...

(Laulu veljentytär Matildalle)

...Mynttis on myös nelijalkainen roskapostisuodatin!

A Poem

=)

 

Tasmanian Devil

If I sink any deeper

I may see the daylight in Tasmania.

So let me sink in peace.

I have seen the Northern lights,

heard the ice cold poems of my love,

there is no room for my tiny heart,

which falls in love too easily

and cannot be healed.

If I sink through the bottoms of two oceans,

through the pits of Lord Hades,

the Tasmanian Devil will be new born.

So let me go in peace

if you don´t want my little teeth

to rip you in pieces.

 ......

Keräilen ajan mittaan videoklippejä, mitkä sopivat runoihini. Kun materiaalia on tarpeeksi, editoin niistä yhtenäisiä kuvien ja videoiden yhdistelmiä - ja jälkiäänitän vielä jokaisen runon uusiksi päälle. Muutoin en saa äänistä yhtenäisiä sillä minulla ei ole äänen käsittelyyn sopivia kamppeita ja vehkeitä. 

 Olisi mukavaa saada joka vuodenajalta näitä videoita, joten kestänee vuoden ennen kuin sen editoinnin sitten aloitan... :)

Black Lipstick Upsidedown

Mietin, kuinka lukisin tänne ääneen runojani. Jostakin syystä sisäinen lepakkoni piti siitä enemmän, että olin kuvassa väärinpäin.

 

Silloin keskityn enemmän sanojen sisältöön? Mutta, ehkä kokeilen vielä myös oikeinpäin lukemista. Valaistus ja sepia sävy tuntuvat myös rauhoittavilta.... jatkan miettimistä, sillä en aio lukea runoja ääneen toiseen kertaan. (...siis kun saan ne "onnistuneesti" videolle tallennettua, vielä ei ole mennyt mikään onnistuneesti.)

Kesken jääneitä maalauksia...

Voi jumpe, saankohan näitä ikinä tehtyä valmiiksi?

Rembrandt fanitusta

Rembrandt van Rijn teki ihanan syviä, täyteläisiä, aromikkaita varjostuksia maalauksiinsa, ja niissä oli juuri sopivasti valonlähdettä paljastamaan maailman, minkä hän näki. En ole koskaan mähnyt livenä hänen töitään, vain valokuvia, mutta silmät ummistaessani koen tuntevani maalausten syvyyden siveltimien vedoissa. Se on kuin saisi maistaa suklaakonvehteja pitkällisen terveyskuurin jälkeen... (henkilökohtainen tuntemus, raikkaat vihreät kasvikset eivät ole erityistä herkkuani, suklaa on).

Laitan tähän lähikuvia omasta rembrandtistani nimeltä "Catharina de la Motte", versioni Rembrandtin maalauksesta Agathe Bas". Se on osa maalaussarjaani työnimeltä Potretteja. Poimin nimiä sukupuustani ja maalaan vapaamuotoisia hahmokuvia esivanhemmistani. Catharina de la Motte oli isoäitini isoisoisoiso...isoäiti, joka kuoli vuonna 1700. Mutta hän oli myös isoisäni esivanhempi! Mummo ja pappa eivät koskaan tienneet olevansa sukua keskenään.

Öljyvärimaalauksiani menossa näytille Hämeenlinnaan

Pitäisi tehdä pieni työhuoneremontti. Koska tilaa tuntuu olevan vähän, vien suurissa pussiloissaan laiskottelevia öljyväritöitäni viikon päästä Hämeenlinnaan Cafe Hoffin seinille. Samalla puran sieltä pois kirjankuvitusnäyttelyni. Vaihtelu varmaan virkistää tuon kahvion asiakkaita, ja minä saan tehdä pikku remonttini tyhjemmässä huoneessa. 🎨

Mynttiksen puuhat

Mynttyiita täyttää lokakuussa kaksi ja on ollut meillä nyt vuoden. Se on niin mahtava otus, kesä ollaan oltu ilman pantaa kun sitä ei tarvita, se näet tulee mukana kuin ajatus eikä karkaile mihinkään, ja ihan kuin se ymmärtäisi puheestakin joka sanan. Olemus on tosi älykäs... Mynttis tykkää kovasti leikkiä kaikenlaisilla palloilla, pesupalloilla ja jalkapalloilla.

..huuuu-uhuhuuuuijuii...

Päätin alkaa siistiä viime talven runtelemia terijoensalavia. Kuin apina pääsin ylös, mutta sitten kun sain parit oksat sahattua niin vilkaisin alas kuinka hienosti ne tippuivat. Herranjestas kun päässä lensi volttia. Ei ennen johonkin puuhun kapuaminen pelottanut näin kamalasti. 😵

Kuvitusnäyttely

Cafe Bar Hoffi, Hämeenlinna: 🏰🐾❤🍰🍩☕... aivan fantastisia leivoksia siellä! Myös gluteenittomia! Pakko mainostaa, sillä ne on niiiin herkkuja, että meinaavat viedä kielen mennessään!
Näyttelyni on esillä siellä elokuun loppuun saakka, ja arvatkaa mitä juuri äsken älysin... pystyttäessäni näyttelyä toukokuussa unohdin viedä sinne vieraskirjan... Minulla on aina ollut näyttelyn yhteydessä vieraskirja, ja nyt ei ole. Voi sentään.... nyt on jäänyt kaikki terveiset yleisöltä saamatta ja mietin onko minuun iskenyt jo vanhuus kun näin hajamieliseksi olen käynyt. Katson, saisinko vietyä sinne sen vieraskirjan myöhemmin kesällä...

Kuvia tältä päivää.

Omakuva, se sisin olemus

Nöpön kanssa puutarhamökissä

Joku yöpörhö lenteli katossa, ja häiritsi Nöpön nokosia.

Piilopaikkani

 😺🐾
https://youtu.be/nknnOF6oTj4

Tyylikkäästi kävelylle yöpaidassa

Kuvitusnäyttely

Alan juuri kehystää kuvia pienimuotoista näyttelyä varten. Valikoin kuvia muutamasta teoksesta, ja on hirveän vaikeaa päättää, mitkä pääsevät seinälle ja mitkä saavat jäädä laatikon pohjalle.  "Suomen myyttiset eläimet" kuvituksissa vilistää suomalaisia eläimiä ja tarueläimiä, ja Moksun pajan kuvituksia otan kahdesta Moksu-kirjasta, "Moksun paja" ja "Moksu ja Avaruus-Osmo". Moksun kuvitukset on alunperin tehty miljoona vuotta sitten Pikku Kakkosen telkkusarjaan, mutta nyt ne on kaivettu taas päivänvaloon.
Ajattelin tuoda näytille myös kansiollisen luonnoksia, mitkä on piirretty helmi- ja maaliskuussa kun kasasin satukokoelman kansien väliin. Tuon kirjan nimi on "Olipa kerran... Rakastetuimmat satuklassikot".

Kaksi kuninkaanpoikaa.... äh

Yritin tehdä videon sadun lukemisesta ääneen.  Mynttis oli vähän malttamaton kuunnellakseen sekuntiakaan, ja sitten olin lääppäissyt videon pois päältä. Kuvioihin ilmestyi myös kissa taustalle, jonka perään Mynttis karkasi. Mutta eihän Hobbitti -elokuvaakaan päivässä kuvattu. Tämä oli vasta ensimmäinen koekuvaus kaiken kukkuraksi. :p
Ihana kevät aika taas, aion myllätä puutarhassa ja siivoilla pihaa. Perustin kauan sitten puutarhan rinteeseen "japanilaisen puutarhan", yritän jotenkin saada sitä kaivettua esiin... kaikki on nyt ihan kuin Kongon viidakossa.

Taikauskoinen tomppeli

 Kun kerran kuulin, ettei hiuksia passaa leikata vanhankuun aikaan, niin nipsin otsatukkaani sitten muistaessani uudenkuun aikaan. Tietenkin siksi että jos leikkaa vanhankuun aikaan niin se aiheuttaa hiusten vähenemistä. =)
Tuon lisäksi mummo sanoi aina saman sananlaskun, kun olin leikannut hänen kauniin mustia kiharaisia hiuksiaan ja lakaisin niitä vanhan tuvan lattialta että "akan tukka tuleen ja ukon tukka tuuleen.. vai oliko se toistepäin? En muista." - Ja sitten kumpikin pähkäilimme, kuinka päin asian laita oli. Hiukset kipattiin silti roskikseen ja unohdettiin aina asia saman tien.
Pitkä tukka lienee pysyvä tyylini, se kasvaa ja kasvaa, ja kasvaa, ja kasvaa. Päässäni kehittyi näet joitakin vuosia sitten uskomus että luova ajattelukykyni häviäisi leikattujen hiuksien mukana. Otsatukassa se ei tunnu mutta muualla. Nii-i, ihan naurettavan kuuloista, itseänikin naurattaa, mutta ei voi mitään. Joitakin outoja ammatillisia epäonnistumisia on ilmeisesti ajoittunut hiustenleikkuun ajankohtiin. Kyllä ihminen osaa keksiä näköjään vaikka mitä omaksi riesakseen. Tai ei se pitkä tukka oikeastaan ole kauhea riesa, mutta työläs. Jos se olisi oikein paksu ja nätisti aina laitettu, niin siitä voisi olla ylpeä, mutta kyllä tämä palmikko selässä on aika lailla ohueen aasinhäntään verrattavissa. Mutta sitä ei leikata. Siitä saa kyllä tarvittaessa esimerkiksi ihan sievän nutturan.
Kasvivärien vannoutuneena käyttäjänä ei tarvitse kärsiä kuitenkaan huonokuntoisuudesta. Takkuisuus johtuu siitä, että hiuslaatuni on hienoa ja olen laiska harjaamaan, enkä viitsi käyttää hoitoaineita. Kolmekin päivää saman saparon kanssa niin näky on aika lailla variksenpesään verrattavissa, mutta kun se on minun tyylini, niin ei kukaan kirkonkylillä minua pelkää.
Mutta taikauskoisuudesta voi ilmeisesti taistella eroonkin. Ennen tuntui siltä että piti koputtaa aina puuta, kun oli sanonut jonkin asian olevan hyvin tai sinnepäin. Mutta hurraa, viime syksynä huomasin, että vaikka kuinka tunnollisesti koputin puuta (jos ei ollut puuta lähellä niin päätä), niin asiat menivät silti päin pöpelikköä. Ihan turhaa koputtaa mitään. Mielessäni koin suorastaan vapautuvani jostain tyhmästä kahleesta.
Taikausko on ihan pöljää, mutta hallitsee meistä monia - vaikka kuinka olisi jalat maassa tyyppi. Joku huippuhiihtäjä hiihtää aina tietyt kalsarit jalassa, joku mäkihyppääjä tekee jonkun rituaalin ennen joka hyppyä, jollakin on onnea tuova kivi taskussa, joku pelkää numeroa kolmetoista ja jollekin on kauhistus nähdä musta kissa tien yli juoksemassa.
Kun täytin pyöreitä vuosia pari viikkoa sitten, pidin huolen jo kuukausia ennen ettei kukaan saa päähänsä kerätä TAAS lahjakorttirahaa kampaajalle. Jos olisikin joku kasvivärikampaaja tässä kylillä, niin sitten jotain värjäyshommaa olisi voinut tehdäkin tälle minun aasinhännälle, mutta taikauskoni takia tätä liurulettiä ei voi leikata muut kuin minä itse tuosta silmien edestä varovasti.
Nyt kun kirjoitin tämän asian oikein tekstiksi, suu on korvissa kun huvittaa omat uskomukset, vaan en voi asialle mitään. Mitenkähän pitkä ja ohut hiirenhäntäletti minulla on parinkymmenen vuoden päästä, jos niin kauan vielä elän. Mahtaisikohan ammatinvaihto vaikka hunajatarhuriksi muuttaa asianlaitaa..?

Suomalainen horoskooppi

Aikoinaan laadin tämän pohjaksi viihteelliselle luonto-opas teossarjalleni, siinä on kolme osaa. Kaikki vähänkin koulua käyneet suomalaiset tietävät, ettei suomalaisilla ole tämmöistä omaa horoskooppia ollut päivämäärineen ja kellonaikoineen (oletin asian olevan itsestään selvyys, mutta... öööö... :D )
Mikä olet tässä horoskoopissa? Itse olen päämerkiltäni villasarvikuono (se vaikuttaa työelämään ja päähän), sydänmerkkini on myös villasarvikuono (tunne- ja rakkauselämä), varjomerkkini on luolakarhu (ystävyyssuhteet) ja aurinkomerkkini (vuorokaudenaika syntyessä, synnyin iltapäivällä) on sapelihammaskissa toranguar. Tuo aurinkomerkki vaikuttaa kasvoihin,

käsiin ja ensivaikutelmiin.
Olen syntynyt 24. maaliskuuta, kello 14.45.
Horoskoopissa on siis neljä peruseläintä ja sen yksityiskohtainen tarkkuus syntyy juuri siitä, kuinka paljon kutakin eläintä on henkilöön vaikuttamassa ja mille alueelle (pää, sydän, ystävyyssuhteet ja kasvot/ensivaikutelma).
Jos haluaa lukea tarkempia kuvauksia, niin ne löytyvät blogista:
https://finnishhoroscope.vuodatus.net